lauantai 29. kesäkuuta 2013

Ivanhoe - kaikkien aikojen vaivalloisin luku-urakkani


Huh ja hoi, olen saanut päätökseen luku-urakan, jonka aloitin jo hieman yli vuosi sitten, kesäkuun puolessa välissä. En olekaan ikinä moista aikaa yhden romaanin lukemiseen käyttänyt. Mutta yhtä kaikki Walter Scottin klassikko Ivanhoe on nyt valloitettu!
Ei sillä, että kirja ollut kovin pitkä. Ihan perusromaani: 367 sivua. Mihin tämä kaikki aika on sitten mennyt?
Tuskien taival
No tietysti kaikenlaisten muiden kirjojen lukemiseen. Aloittaessani viime kesäkuussa Ivanhoeta, luin muistaakseni alle parin viikon sisään reilu puolet. Sitten se jäi uinumaan. Vaikka kirjassa oli jotakin minuun vetoavaa, oli se kuitekin niin hidastempoinen, verkalleen etenevä ja raskassoutuinen, että muut kirjat veivät mennessään ja tämä jäi taka-alalle.
21. lokakuuta olen käynyt kommentoimassa Luettua elämää -blogin Elinan Ivanhoe-bloggausta ja vakuuttanut tarttuvani uudestaan kirjaan. Tämän vakuuttelun jälkeen muistan ehkä lukeneeni noin kymmenisen sivua ja tylsistyneeni sitten. No, mutta vakaasti olin kuitenkin päättänyt, että periksi ei anneta: minä vielä luen tämän kirjan! Uskollisesti olen sen käynyt kirjastossa uusimassa aina vain uudestaan ja uudestaan. Ja tänään vihdoin koitti se kaunis päivä, jolloin ryhdyin tuumasta toimeen: luin Ivanhoen loppuun! Lopputaival sujuikin varsin paljon kevyemmissä merkeissä ja kuten sanoin, aivan yhdessä päivässä. 
Nyt tietysti kaikki luulevat, että tästä kirjasta kannattaa pysyä loitolla. Mutta älkää ihmeessä saako väärää kuvaa! Ivanhoe oli kokemuksena pienten hikikarpaloiden arvoinen. Se on niitä vanhoja hitaasti eteneviä kiroja, joita lukiessa joskus pääsee huokaus ja silmät vilkuilevat ehkä liiaksi sivunumeroita, mutta joka kuitenkin palkitsee lukijansa. Pidin kuin pidinkin lopulta Ivanhoesta.
Sisältö
Ivanhoe on historiallinen romaani. Se sijoittuu keskiajan iloiseen Englantiin, ritareiden ja vallasta kamppailevien kruunupäiden aikaan. Valtaa Englannissa pitää todellisen kuninkaan ahne Juhana-veli, joka toivoo veljensä Rikhardin jäävän ristiretkilleen, jotta voisi anastaa tämän kruunun. Kuningas Rikhard Leijonamieli on kuitenkin palannut jo Englantiin veljensä tietämättä ja esiintyy salaperäisenä mustana ritarina. Juoni on monipolvinen ja vaeltava, täynnä jännittäviä selkkauksia sekä miekkojen kilinää ja ritareiden haarniskojen kolinaa.
Keskeisiin henkilöihin kuuluu lisäksi tietysti nimihenkilö ritari Ivanhoe sekä ritari Locksley, joka myös tunnetaan Robin Hoodina. Jotta tähän ritariromaaniin sataisiin lajityypillistä romantiikkaa, seikkailee siinä toinen toistaan kauniimmat ja ihanammat neidot Rowena sekä Rebekka.
Arvio
Kirja oli tietyllä tavalla hyvin hauskasti kirjoitettu. Siinä on paljon hupaisaa sanailua sekä ironiaa, jolla asetetaan henkilöhahmot naurettavaan valoon. Erityisesti munkit saavat osakseen pientä huvittavaa ivaa kaksinaismoralisminsa vuoksi. Lisäksi erityisesti miespuoliset henkilöt joutuvat toisinaan naurun alaiseksi, naishenkilöt ovat puolestaan kauttaaltaan ihania ja kunniallisia.
Hieman näin naisena minua harmitti se, kuinka naisiin suhtaudutaan teoksessa ja kuinka kertojakin heihin suhtautuu. Tärkein ja arvostetuin piirre naisessa nimittäin tämän romaanin ajatusmaailmassa on kauneus (toisaalta kauneus myös kätevästi samaistetaan kaikkinaiseen hyvyyteen). Olikin miltei huvittavaa seurata, millaisen vaikutuksen nämä ylimaallisen kauniit neitokaiset Rowena ja Rebekka tekevät miespuolisiin henkilöihin. Tässä toisaalta ehkä hieman vaivihkaa myös naurettiin miesten tymyydelle: kuinka helposti miehet ovatkaan naiskauneuden vietävissä!
Ensin ajattelin, että kirjailija taitaa olla hieman sovinisti, mutta sitten opin oikeastaan liittämään naisen aseman ja naiskuvan teoksessa ritariromaanin henkeen ja kaavaan. Naisen tehtävä on ritariromaanissa olla kaunis nukke, joka asetetaan näyttämölle ihasteltavaksi ja kiipelistä pelastettavaksi, jotta saataisiin kehiin kunnon romantiikkaa ja kiperiä tilanteita. (Mikäs sen romanttisempaa kuin pelastaa kaunis nainen vaarasta!)
Toisaalta olin havaitsevinani miltei feminisisen juonteen siinä, kuinka urhoollisesti naiset asettuvat vastustamaan miehiä siinä vaiheessa, kun heidän kunniansa on vaarassa. Rebekka-neito on mielummin valmis kulkemaan vaikka suoraan kuoleman kitaan kuin karkaamaan erään häntä kosivan inhottavan miekkosen matkassa. Niin sitä pitää, siskot!
Jokin kirjan tunnelmassa ja maailmassa kiehtoi minua. Keskiajan maailma ritareineen, kuninkaineen ja kauniine neitokaisineen, Englannin luonto, sen viheriät metsät ja komeat linnat; arvaamaton ja vaarallinen elämä, jota ei halua elää, mutta josta haluaa lukea. Toivon, ettei tämä ole minun viimeinen Sir Walter Scottini!

Siinä miellyttävässä osassa iloista Englantia, missä Don-joki virtailee, yleni entisaikoina laaja metsä. Se peitti ne kauniit kunnaat ja laaksot, mitkä leviävät Sheffieldin ja hilpeän Doncasterin kaupungin välillä, ja siellä oteltiin aikoinaan monet Ruusujen sisällissodan tuimimmista taisteluista. Näillä seuduin oli majapaikkansa myös niillä rohkeilla rosvoparvilla, joiden tekoja Englannin kansanlauluissa niin suuresti ylistetään.

Tämä seutu on tapaustemme päänäyttämönä, ja kertomuksemme ajankohta vie meidät takaisin Rikhard I:n hallitusajan loppupuolelle, jolloin epätoivoiset alamaiset kuninkaan poissaollessa julkeasti isännöivien pikkutyrannien sortamina ikävöivät hartaasti hänen paluutaan pitkästä vankeudesta.
Sir Walter Scott
Ivanhoe (1820)
Kääntänyt: Suonio (1930)
Lyhentänyt ja kielellisesti korjannut: Olli Nuorto
WSOY
367 s.


10 kommenttia:

  1. Minulla oli pienenä Walter Scottin joku romaani hyllyssä, mutta lukematta jäi, avasin kirjan muutaman kerran :)
    ***
    Siksipä omalla lukulistallani on ollut Walter Scottia, mutta en ole vielä saanut toimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäköhän päätelmiä tuosta voidaan tehdä, että lukematta jäi, vaikka avasit muutaman kerran? :P

      Mutta kyllä sinä vielä ehdit. Kärsivällisyyttä kannattaa varata mukaan yritykseen ryhtyessä :D

      Poista
  2. Hienoa, että sait luku-urakan päätökseen. Kiitos myös linkityksestä! :)

    Muistelen kokeneeni samantapaisia tunnelmia. Minullahan tämä kirja liittyy erään lukupiirin skottikirjallisuus-teemaan. Jostakin syytä Englannin historia, vaikka näin kaunokirjallisesti kerrottuna, kiehtoo minua kovasti. Ritariromantiikka on viehättävää. Seuraavaksi sitten Jan Guilloun Ristiretki-trilogiaa lukemaan. Siinä on pohjoismaista, ja lopulta melko kansainvälistäkin ritariromantiikkaa, ehkä kuitenkin hiukkasen modernimmin kerrottuna kuin Scottilla. Ritariajan perusraaka-aineet ovat siinä kunniassaan, taustalla oikeita historiallisia faktoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina kommentistasi! Bloggauksesi linkitys oli ilo, sillä minusta sinä olit kirjoittanut oikein hyvin kirjasta ja saanut paljon irti. Minuakin valaisi paljon sinun bloggauksesi lukeminen, sillä osittain ehkä projektin venymisestä johtuen jäi kuva monesta asiasta hieman hämäräksi.

      Minä en ole juuri mitään ritariromaaneja aiemmin lukenut, (paitsi ritariromaaniparodian, nimittäin Don Quijoten :D), mutta nyt syttyi kiinnostus. Kuten sanoit, tämä ritareiden maailma on viehättävä.

      Poista
  3. Olen tämän lukenut joskus sopivan ahmimisikäisenä, en vain kauheasti muista enää mitään mitä tässä tapahtui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, sinulle maistui ahmimisiässä tällaiset klassikot? Hienoa! :D

      Poista
  4. MInäkin luen parhaillaan Ivanhoeta limittäin parin muun kirjan kanssa Saa nähdä kuinka kauan minulta menee ennen kuin viimeinen sivu kääntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti juuri oikea tapa lukea kirjaa, itse tuskin olisin yhteen soittoon millään jaksanut. Mutta kannattaa ehkä varoa, ettei käy niin kuin minulla, että niitä muita kirjoja tulee luettua "vähän liikaa" siinä ohessa. Tällaisen romaanin venyttäminen vuoteen ei ole ehkä kuitenkaan se lukutapa, jolla saisi eniten irti :)

      Poista
  5. Olen lukenut Ivanhoen pariinkin kertaan ja tarinan varsinainen sankari on mielestäni Rebekka. Hän ei ole pelkkä kaunis nukke, vaan toimelias ja kekseliäs nuori nainen. Ivanhoe itsehän oli sairas ja toimintakyvytön lähes koko kirjan ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnioitettava saavutus sinulta, Margit! :) Rebekka oli todella aikamoinen sankaritar, ja todellakin toimelias ja neuvokas nainen.

      Poista