torstai 18. heinäkuuta 2013

Urakka loppuun suoritettu: Anna Karenina

No niin, minä tein sen! Anna Karenina loppuun luettu!

Tämän 999:n sivuisen 1800-luvun tiiliskiven lukeminen oli tietysti kokonsa vuoksi haaste, ja alkuun urakkaan ryhtyminen hieman kammoksutti. Noin kaksi viikkoa siinä meni, sain urakan loppuun viime sunnuntaina. Kesäkuuni lukutahti oli sen verran nopea, että olin ehkä hivenen pettynyt suoritukseni hitauteen. Heinäkuu on jo näin pitkällä ja vasta nyt saan aikaiseksi tehdä heinäkuun ensimmäisen kunnon kirjapostauksen! 

Viime postauksessani Kuulumisia ja Kareninaa välitin hieman väliaikatuntojani luku-urakan etenemisestä. Kuten jo silloin kerroin: pidin kirjasta. Teos on hieno ja upea, Tolstoita parhaimmillaan. Henkilögalleria on laaja, ja näin kirjan psykologinen taso moniulotteinen, sillä kirja kertoo monenlaisia elämäntarinoita ja -kohtaloita. Jossakin melko loppuvaiheessa urakkaa iski hieman parinsadan sivun mittainen uupumus, vaikka kirjan lopetus tosin oli niin upea, että se kruunasi kaiken ja korvasi pienen puutumisen.

Keskushenkilö on tietysti kirjan nimihenkilö Anna Karenina, ja suurinmpana draamallisena jännitteenä kolmiodraama Annan, hänen aviomiehensä ja rakastajansa Vronskin välillä. Yllättävästi kuitenkin tarina keskityy hyvin pitkälle myös Levin-nimisen miehen elämäntarinaan, hänen "vaimonhankintaan", hänen vaimoonsa ja avioelämäänsä. Tietyssä mielessä joskus tuntui kuin Levinille ja hänen vaimolleen olisi annettu melkein tärkeämpi sija tarinassa kuin itse Anna Kareninalle ja hänen rakastajalleen. 

Anna Karenina ja hänen rakastajansa Vronski sekä Levin ja hänen vaimonsa muodostavatkin pareina vastakohta-asetelman, jossa asetetaan rinnakkain myös kaksi elämäntapaa ja vakaumusta. Anna Karenina ja Vronski rikkovat säädyllisyyden rajoja suhteellaan, joka perustuu intohimoon. Levin ja hänen vaimonsa saavat miltei enkelimäisen sädekehän ympärilleen synnynnäisellä hyvyydellään He edustavat hyvää ja vakaata elämää, joka näyttäytyy kirjan valossa tienä todelliseen onneen ja menestykseen elämässä. Anna Karenina häilyvässä intohimossaan on taas tuomittu kulkemaan kohti omaa tuhoaan.

Toisaalta kirjan esiin tuomaa moraalista ongelmaa ei esitetä kuitenkaan niin yksioikoisessa valossa kuin voisi ensisilmäyksellä luulla. Kirja ei sorru yksioikoiseen moralisointiin avioliittokysymyksessä. Annan aviomies nimittäin on aikamoinen iljetys mieheksi. Korkeassa ja arvostetussa asemassa oleva mies tosin, mutta hänellä ei ole sydäntä eikä emotionaalisella tasolla tarjota vaimolleen mitään, mitä nainen kaipaa. Vaimolleen hän on kylmä ja ivallinen mies. Vronski tarjoaa Annalle jotakin sellaista, mitä hänen miehensä ei voi tarjota, mutta kirja kuitenkin osoittaa, ettei siinä ole mitään kestävää. Hyvän suhteen mallin sen sijaan tarjoaa nimenomaan Levinin ja hänen vaimonsa suhde: se perustuu vakaalle ja luottavaiselle rakkaudelle. Heidän suhteessaan on mukana vahvasti sekä tunne että järki.

Kirjan uskontokäsitys on myös monimutkainen ja problematisoitu. Kirjan ehdoton hyvis on Levin. Hän ei kuitenkaan ole millään tavalla uskonnollinen mies, vaan hänellä on epäuskoa kristinuskoa kohtaan. Hänessä on kuitenkin luontaista rakkautta ja hyvyyttä, juuri sitä mitä voisi ajatella "kunnon kristityssä" olevan. Sen sijaan Annan mies Karenin esitetään vakavamielisenä kristittynä, joka uskoo Raamatun sanan todesta ja haluaa noudattaa sitä. Kuitenkin hän on iljettävä, inhottava ja kylmä ihminen, jossa uskonnollisuus näyttää johtavan vain muiden ihmisten tuomitsemiseen ja moralisointiin. 

Levin kuitenkin kirjan lopussa pääsee irti epäilyistään ja saavuttaa jonkinlaisen vakaumuksen uskonasioissa. Kirja päättyykin Leviniin ja sen muutosprosessin kuvaukseen, joka Levinissä tapahtuu. Tämä antoi mielestäni huikaisevan lopetuksen kirjalle, ikään kuin oltaisi vedetty yhteen kaikki langanpäät ja annettu loppupäätelmä siitä, mikä elämässä lopulta on hyvää ja arvokasta, mikä luo elämälle merkityksen. Kirja johdatti siis lukijan varsin suurten kysymysten äärelle, mitä arvostin.

 Seuraava katkelma Levinin mietteistä päättää Anna Kareninan:

Tämä uusi tunne ei ole muuttanut minua, ei tehnyt onnelliseksi, ei kasvattanut minua kuten haaveilin - aivan samalla tavoin kuin tunteeni poikaani kohtaan. Mitään yllätystä ei ole ollut. Mutta tämä usko, en tiedä, onko se uskoa - mitä se oikein on - tämä tunne on kärsimysten kautta huomaamattani tullut minuun ja kätkeytynyt sieluuni.

Samoin kuin ennen suutuin Ivan-kuskilleni, samalla tavoin riitelen ja sanon sopimattomasti ajatukseni, samoin pysyy muuri minun sisimpäni kaikkein pyhimmän ja muiden - myös oman vaimoni - välillä, samoin syyttelen vastedeskin vaimoani oman pelkoni vuoksi ja kadun sitä, yhtälailla en ymmärrä järjelläni sitä, miksi rukoilen ja kuitenkin rukoilen yhä - mutta nyt minun elämäni, koko elämäni - riippumatta siitä mitä minulle tapahtuu - ei ole ilman tarkoitusta kuten ennen, vaan sen joka ainoalla hetkellä on selvä tarkoitus - hyvyys - ja minulla on valta sijoittaa se elämääni.


Leo Tolstoi
Anna Karenina
Suom. Lea Pyykkö
Karisto Oy
999 s.

14 kommenttia:

  1. Onnittelut. Anna Kareninassa on todellakin hetkeksi lukemista. :) En ole lukenut Tolstoilta mitään muuta, vaikka Sota ja rauha odottaa omassa hyllyssä. Aloitin sitä todella monta vuotta sitten, mutta en jaksanut lukea loppuun asti. Haluaisin kyllä saada senkin luetuksi niin kuin myös Anna Kareninan uudelleen, koska kotiutin sen alennusmyynnistä viime kuussa. Luin Anna Kareninaa muutama vuosi sitten useamman sataa sivua, mutta silloin luin sitä pokkariversiona ja se alkoi hajota kesken lukemisen. Lukemista hieman vaikeutti, kun sivuja tippui sivun perään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse luin viime kesänä Sodan ja rauhan, ja vaikka se hieno kirja olikin, tästä pidin kyllä enemmän. Tai ainakin kirja oli jotenkin mukaansatempaavampi ja sen lukemiseen meni vähemmän aikaa.

      Heh, no eipä ole kiva lukea kirjaa, josta sivut alkavat kesken kaiken putoilemaan :D

      Poista
  2. Olipas kiva bloggaus! Nyt tuli sellainen olo, että pitäisikö itsekin alkaa tähän urakkaan. Kirja on lukulistalla, mutta en tiedä kuinka tosissani alunperin sen sinne lisäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Reta! :) Kannattaa ehdottomasti lukea, suosittelen lämpimästi. Minun lukemistani suurromaaneista koin tämän ehkä helppolukuisimmaksi, sillä jotenkin se oli aika mukaansatempaava.

      Poista
  3. Olen lukenut tämän kolmesti enkä koskaan kyllästy :) onnittelut suoriutumisesta, tosin ei tãtä ehkä suorittamiseksi pidä kutsua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sinä olet kunnon Anna Karenina -guru! :D Kiitos, nooh ehkä suoritus on vähän huono sana, olihan kirja hieno, mukaansatempaava ja lukemisen arvoinen. Mutta kyllä siinä itselle aina tällaisen järkäleen lukemisen jälkeen hieman sellainen huh-huh & selvisinpä siitä -olo tulee väkisinkin :D

      Poista
  4. Onnittelut!
    Minusta Anna Kareninalla oli harmillisen pieni rooli tässä tarinassa. Toisaalta, eniten pidinkin niistä maanviljelyskuvauksista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei sinänsä harmittanut Anna Kareninan pieni rooli tarinassa, sillä eniten pidinkin siitä Levinin tarinasta. Mutta yllättävää se oli, teoksen nimen perusteella. Mutta Levinin tarinalla olikin mitä ilmeisemmin sellainen kontrastiivinen vaikutus Annan tarinaan, ja sen tehtävänä oli mielestäni nimenomaan osoittaa opetus siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

      Poista
  5. Minun Anna Karenina-kesäprojektini ei ole vielä edes ehtinyt alkaa. Tuleekohan tässä vielä kiire. ;) Kirjan paksuus vähän lamaannuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartuhan rohkeasti kirjaan, se voi viedä nopeammin mennessään kuin kuvitteletkaan! :) Lukuiloa Anna Kareninan parissa! :)

      Poista
  6. Onnittelut, ja ihanaa, että joku postaa lempikirjastani! Minulle Annan Kareninan loppu oli se puuduttava osa, jonka en kokenut puhuttelevan itseäni. En myöskään ehkä nähnyt Kareninia niin iljettävänä, vaan suurempaa vastenmielisyyttä tunsin teoksessa kuvattuja seurapiirejä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa ilostuttaa suurta Karenina-fania! :) Maut ovat monet, jännä, ettet nähnyt Kareninia yhtään iljettävänä. Ehkä oma kokemukseni välittyi jotenkin vahvasti Annan ajatusmaailman läpi.

      Poista
  7. Hieno kirjoitus Anna Kareninasta! Olen lukenut sen kahteen kertaan, samoin kuin Sodan ja rauhan, jota pidän vielä suuremmassa arvossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Margit! :) Itse olen lukenut nyt vasta yhden kerran molemmat kirjat, ja tällä hetkellä tuntuu, että pidin tästä jotenkin enemmän. Mutta lukukokemus Sodasta ja rauhasta ei ole tietenkään enää yhtä kirkkaasti mielessä kuin Anna Karenina, joten voi olla, että on siitäkin kiinni...

      Poista