perjantai 15. joulukuuta 2017

Kurkistus muumien luojan elämään: Tove Jansson - tee työtä ja rakasta

Tuula Karjalaisen kirjoittama elämäkertateos Tove Jansson - tee työtä ja rakasta on kiehtova kurkistus erityisesti muumeistaan tunnetun rakastetun suomalaiskirjailijan elämään. Aloitin teoksen lukemisen itsenäisyypäivän juna- ja bussimatkalla sulhaseni luokse ja takaisin, ja ajankohtaan teos sopikin mitä mainioimmin: Tove Jansson on yksi niistä suurimmista suomalaisista, jotka ovat tehneet Suomea ja varsinkin suomalaista kirjallisuutta tunnetuksi maailmalla.


Monille Tove Jansson merkitsee yhä kuin muumit, mutta Karjalaisen teos hienosti valaisee myös Tove Janssonin muita puolia ja sitä, miten paljon hän onkaan enemmän kuin rakastettujen muumikirjojen kirjoittaja. Itse kyllä olin etukäteen ainakin jollakin tasolla tietoinen Janssonin monipuolisuudesta taiteilijana, ja muutamia vuosia sitten kävin myös Tove Jansson -näyttelyssä Ateneumissa. Silti teos onnistui yllättämään: miten paljon Tove onkaan tehnyt kaikkea ja miten valtavan tuottoisa hän on ollut! Kuvanveistäjäisän ja kuvittajaäidin tyttärenä Tove on imenyt jo lapsuudenkodistaan luomisenhalun ja taiteellisuuden. 

Vaikka olen itsekin muumien lisäksi lukenut kirjailijalta kaksi aivan muuta teosta, Kesäkirjan ja Kuvanveistäjän tyttären, ja hyllystäni löytyy näiden kanssa samassa pokkaripaketissa kaksi muutakin Janssonin ei-muumikirjaa, yllätyin elämäkertaa lukiessani erityisesti Janssonin kirjallisen tuotannon monipuolisuudesta ja laajuudesta. Teos toimikin minulla suurena inspiraatiokirjana ja kannusti tutustumaan Janssonin kirjalliseen tuotantoon laajemminkin.


Tove itse halusi ennen kaikkea olla kuvataiteilija, ja vaikka hän saavutti jossain määrin suosiota myös tällä saralla, opiskeli taidekoulussa ja piti elämässään lukuisia näyttelyitä, olivat muumit se, mikä siivitti hänet maailmanmaineeseen. Mielenkiintoinen ja yllättävä pieni kuriositeetti, jonka opin teoksesta, on, että kesti aikansa ennen kuin muumit löivät itsensä läpi Suomessa. Suomalaiset kriitikot väheksyivät muumeja vielä siinä vaiheessa, kun muumit tekivät jo voittokulkuaan maailmalla. Teoksia oli käännetty useille muille kielille, ennen kuin niitä vaivauduttiin kääntämään suomeksi.

"Yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengistäkään."

Yksi ilahduttavimpia asioita teoksessa on sen sisältämät suuret, kauniit ja värikkäät kuvat, jotka pääsevät hienosti oikeuksiinsa laadukkaalla paperimateriaalilla. Kuvat saavat hyvin suurenkin osan kirjassa. Enimmäkseen kuvissa on Toven maalauksia ja kuvituksia, mutta jonkin verran myös valokuvia taiteilijan elämästä.

Tämä valokuva Tovesta ja hänen elämänkumppanistaan Tuulikki Pietilästä työn touhussa on yksi teoksen vangitsevimmista kuvista.

Teoksen kirjoittaja Tuula Karjalainen on taidehistorioitsija ja visuaalisen alan ammattilainen, mikä näkyykin teoksessa vahvasti paitsi ansiokkaassa ulkoasussa ja sen visuaalisessa houkuttelevuudessa, mutta myös hänen pätevyydessään tulkita Toven kuvallisia luomuksia. Koska itse olen kuitenkin ennen kaikkea opiskelutaustaltani kirjallisuustieteilijä, ei minua ihan täysin vakuuttanut Karjalaisen tulkinnat Toven kirjallisista luomuksista. Joskus olisi tehnyt mieli väitellä kirjan kanssa tulkinnoista. Karjalaisen teosta vaivaa vähän liian maneerinen tyyli pitäytyä biografistisessa kirjallisuusanalyysissä. Toki ymmärrän, että vaikka biografismi kirjallisuustieteessä kuoli ja kuopattiin jo 1900-luvun alussa, elää se yhä vahvasti juuri kirjailijoiden elämäkerroissa, joissa on nimenomaan tarkoitus tarkastella ensi sijassa kirjailijan elämää. 

Tämän lisäksi minua hieman haittasi teosta lukiessani pienet tyylilliset ja kielelliset kömpelyydet. Äidinkielen opettajan mielestä on äärimmäisen turhauttavaa ja häiritsevää lukea tietokirjaa, jossa kerrotaan toistuvasti fiktiivisten hahmojen paperilla tapahtuvista seikkailuista imperfektimuodossa. Se kuulostaa siltä kuin Muumipappa, Vilijonkka, hattivatit ynnä muut Janssonin luomat hahmot olisivat olleet todellisia henkilöitä, joiden seikkailut ovat historiallisia faktoja. Silmääni pisti myös lauserakenteet, jotka tuntuivat toisinaan vähän kömpelön töksähteleviltä. Toisaalta en tiedä, oliko hyvin yksinkertaiset ja ytimekkäät lauseet myös tietoisesti valittu tyyli, jolla tavoitellaan selkeyttä ja helppolukuisuutta. Voin kyllä itsekin todeta omasta puolestani, että ehkä juuri siksi lukukokemus oli hyvin helppo ja nopea - vaikkakin tämä oli saavutettu kielellisen sujuvuuden kustannuksella.


Yhtä kaikki, muutamista pikku puutteista huolimatta Karjalaisen Tee työtä ja rakasta tarjosi minulle hyviä hetkiä sekä inspiroivan ja innostavan lukukokemuksen. Se kannusti minua myös muiden Janssonin kirjallisten teosten pariin. Tästä teoksesta ja sen upeista kuvista voin myös vähän syyttää tai kiittää sitä, että sisälläni vuosikaudet uinunut kuvataiteilija koki pienen heräämisen ja kävi eilen ostamassa uuden piirustuskynän, jolla aikoo kenties jonakin päivänä ryhtyä tavoittelemaan uudestaan vanhoja unelmiaan, jotka ovat elämän kiireissä olleet melkein kadota ja unohtua.

Tuula Karjalainen
Tove Jansson - tee työtä ja rakasta, 2013
Tammi
303 s.


4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi tästä kirjasta, kuvat olivat upeita, selitykset ehkä kaikilta osilta eivät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista Jokke kuulla sinun vahvistavan näkemykseni. Mietin, ovatko aivoni jotenkin säätyneet jollekin ihme nipotaajiudelle, kun en vakuuttunut analyyseistä. Mutta tosiaan, visuaalisesti hyvin nautittava teos!

      Poista
  2. Voi minulla on tämä kirja kirjahyllyssä. Pitääpä ottaa se joulun aikana esille ja lukea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teehän se! Ihania ja kauniita lukuhetkiä sinulle teoksen parissa!:)

      Poista