maanantai 26. helmikuuta 2018

Pascal Mercierin tunnelmallinen Yöjuna Lissaboniin

Sain siskoltani joululahjaksi Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin - nimisen romaanin. En ollut sitä ennen kuullut edes koko kirjasta, enkä tainnut lukea kokonaan edes takakantta, vaan heittäydyin lukuseikkailun vietäväksi yhtä suin päin ja avoimin mielin kuin teoksen päähenkilö heittäytyy omaan seikkailuunsa.

Siskoni oli askarrellut minulle lahjaksi myös vallan ihanan kirjanmerkin, jossa on eräs osuva lainaus tästä lahjakirjasta.

Yöjuna Lissaboniin on hidas, tunnelmallinen, hieman haikean surumielinen ja melankolinen sekä filosofinen romaani. Sen lukeminen sopi mielestäni juuri siihen ajankohtaan ja tyyliin kuin milloin ja miten minä sitä luin: yöhön viittava nimikin houkuttelee pistämään kynttilät palamaan vuoden pimeimpänä aikana ja heittäytymään tunnelmallisen tarinan vietäväksi.



Päivä, jonka jälkeen Raimund Gregoriuksen elämässä mikään ei ollut enää oleva niin kuin ennen, alkoi lukuisten muiden päivien tavoin. 

Näin alkaa tarina sveitsiläisestä latinanopettajasta, joka on elänyt tavallista ja turvallista elämää, jossa jokainen päivä on edellisensä kaltainen. Eräänä päivänä tämä tunnontarkka opettajaihminen kuitenkin ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja tekee jotakin täysin luonteensa vastaista ja uutta: hän jättää oppikirjansa opettajanpöydälle eikä enää palaa. Hän lähtee yöjunalla Lissaboniin. Matkalukemisena hänellä on erään portugalilaisen lääkärin Amadeu de Pradon kirja, jonka hän sattumalta on saanut käsiinsä. Filosofinen, kirjoittajan elämää käsittelevä kirja imaisee Gregoriuksen niin mukaansa, että hän saa pakkomielteen selvittää kirjoittajasta kaiken selvitettävissä olevan. Lissabonissa Gregorius lähtee kulkemaan askel askeleelta jo kauan sitten kuolleen kirjailijan jalanjälkiä ja tekee samalla pitkän ja syvän matkan itseensä.

Nautin kovin tämään kirjan lukemisesta. Tarinan melankolisessa, yöllisessä tunnelmassa oli tenhoa ja taikaa. Hidastempoinen tarina kietoi minut otteeseensa vähin erin, eikä ollut lopulta päästää irti.

Pascal Mercier
Yöjuna Lissaboniin
(Nachtzug nach Lissabon, 2004)
Suom. Raija Nylander
Tammi 
612 s.





4 kommenttia:

  1. Kyllä tämä kirja pitäisi joskus vielä lukea! Kerranhan sain luettua vaivaiset 50 sivua tästä... Heti alusta asti teksti ja tunnelma oli kuitenkin aivan ihanaa! Kunhan vain joskus jaksan tarttua tiiliskiveen (joiden kanssa pärjään harmillisen huonosti), niin sitten luen tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti vielä yrität joku kerta uudestaan! Mutta hyvä odottaa oikeaa ja rauhallista hetkeä, jos kirjan sivumäärä kammoksuttaa!

      Poista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta! Ja vaikuttaa siltä, että siskosi on osannut valita juuri sinulle sopivan lahjakirjan, ja lahjakirjan valinta onkin taitolaji jos jokin. Todella ihana myös tuo kirjanmerkki, jonka lainaus ainakin minun mielenkiintoni tätä kirjaa kohtaan herätti oitis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, jos mielenkiintosi heräsi! Tässä kirjassa lukeminen ja kirjat nousevat vahvasti esiin, mitä tuo lainaus kuvastaakin! Lahjakirjojen valitseminen on kyllä oikea taitolaji, mutta olen ennenkin huomannut, että kyseinen sisko on siinä suhteessa oikea mestari!🙂

      Poista